Flow-elokuva voitti vuoden 2025 pitkien animaatioelokuvien Oscar-palkinnon. Se on melkoinen saavutus paitsi eurooppalaiselle erityisesti latvialaiselle animaatiolle.
Latviaa pienemmässä Eestissä tehdään erinomaista animaatiota. Vähän suuremmassa Puolassa on sekä kuuluisia animaatiostudioita että maineikkaita tekijöitä. Latvia on toistaiseksi jäänyt sivuun harmaana alueena vaikka animaatioon on sielläkin panostettu.
Etelänaapuriinsa Liettuaan verrattuna Latvia ei ole lahjoittanut maailmalle yhtä kiinnostavia taiteilijasuuruuksia kuten Fluxus-liikkeen synnyttäjä George Mačiūnasin tai paikallisesti tunnetun symbolistimaalari sekä säveltäjä Mikalojus Konstantinas Čiurlionisin. Virolainen Arvo Pärt on niinikään musiikin huippunimi.
Oscarin Latvia sai syystä että elokuvan idea on hyvä, ja idea on matkustanut riittävän kattavasti akatemian jäsenistön keskuuteen. Silloin itse elokuvan voi jättää katsomatta. Ja näin on oletettavasti käynyt ennenkin monelle äänestysoikeutetulle nimenomaan pitkien animaatioelokuvien sarjassa. Tästä syystä palkinnonsaajien lista tuottaa harvoin yllätyksiä.
Taiteellisena kokemuksena Flow on pettymys. Pääosassa on kissa, joka naukuu ja liikkuu kivasti, mutta muiden eläinten liikehdintä on tavanomaisempaa ja asetelmat erilajisten eläinten välillä arvattavia. Ääniraita kuulostaa liian synteettiseltä. Pikselit puuroutuvat turhan usein kuvamössöksi. Tarinan kaarikaan ei ole häävi.
Tässä kohtaa kuuluu varoittaa, että älä lue tämän pidemmälle jos et halua juonipaljastuksia. Löyhä juoni on nopeasti kerrottu. Eläimet hätääntynyt, kun vesi alkaa nousta. Eläimet tarttuvat ensin oksiin, ja kun vesi upottaa oudot patsaat ja tornit, eläimet saavat kyydin purjeveneessä. Sillä matkataan tovi, kunnes vene jää kiinni ja lopulta tippuu vesiputoukselta alas. Samalla vesi alkaa paeta. Eläimet asettuvat lopulta rauhallisesti entisiin kotipaikkoihinsa, mutta entisistä vihollisista on tullut ystäviä.
Erityisesti purjevenekohtauksiin olisin kaivannut enemmän särmää ja sisältöä. Veneen ohjaus käy kissalta vähän turhankin kätevästi. Purjeita veneessä on vain yksi ja sekin riekaleena. Virta vie venettä eli se kulkee kaiken muun ohella eteenpäin flow’ssa. Flow eli virtaus on liian suoraviivainen, sään tai vuorokauden ajan vaihteluita on vähän. Ehkä kaikki tapahtuu reaaliajassa. Eläimet eivät esimerkiksi syö tai hae ravintoa vesivaltaisen vaelluksensa aikana.
Latvialainen Dream Well studio on löytänyt kumppaneiksi ranskalaisia ja belgialaisia. Suomalainenkin tekijä on mukana, ei animaattori vaan äänimiksaaja Mikko Raita. Tietenkin Oscar on hänellekin suotu vaikka juuri musiikkia edellä kritisoinkin. Oscar on huipputärkeä latvialaiselle ohjaajalle Gints Zilbalodisille, joka on myös yksi elokuvan tuottajista ja käsikirjoittajista. Oscar on niinikään pääosassa kun maan studiokapasiteettia tai muuta luovan talouden osaamista viedään maailmalle. Toki olisin suonut tämän onnenpotkun suomalaisillekin elokuville, jotka ovat Flow’hun verrattuna olleet sittenkin liian tavanomaisia Disney-Pixar -elokuvia eikä sen enempää ideallisesti.
Toisaalta Oscarin voittaneet elokuvat ovat harvoin keskitasoa parempia. Taiteellisesti erinomaisia animaatioelokuvia nousee välillä ehdokkaaksi. Mutta irlantilainen Song of the Sea ja vähintään yhtä innovatiivinen Isle of Dogs ovat jääneet ilman pystiä. Elokuvaa taidemuotona uudistavia elokuvia palkitaan ennemminkin festivaaleilla kuin isoissa gaaloissa. Niissä kannattaa käydä, jos haluaa nähdä taiteellisesti laadukkaita elokuvia. Ja niin kauan kuin niitä pystytään järjestämään talkoovoimin ja pienenevin avustuksin.