Kulttuurivihkoihin olen kirjoittanut elokuvasta, ja kuinka ollakaan ensimmäisessä heille kirjoittamassani artikkelissa kerrotaan parista tulevasta Oscar-voittajasta eli Hair-lyhytelokuvasta, joka sai Oscarin 2020, sekä Guilermo del Toron Pinokkiosta, jonka tekijät pokkasivat palkinnon 2023. Kävin heitä tapaamassa syyskuussa 2019.
Taide-lehteä olen avustanut jo viiden päätoimittajan aikana. Suuri kiitos ja kumarrus edesmenneille Jaakko Lintiselle ja Otso Kantokorvelle. Oheinen näyte on Otson ajalta. Otso toivoi minun kirjoittavan enemmänkin yhteiskunnallista taidejournalismia.
Voimaan kirjoitin näyttelyarvosteluja erityisesti Hanna Nikkasen ollessa verkkolehti Fifin päätoimittaja. Näitä juttuja voi hakea Voiman juttuarkistosta nimelläni. Kuvaan on linkitetty kiinalaista nykytaidetta käsittelevä artikkeli
Yksi hienoimmista näyttelyistä, mistä ikinä olen saanut kirjoittaa, on ollut ehkä Sisilian Manifesta kesällä 2018. Pääsin sisään tapahtumaan Collective Intelligence -ryhmän (mm. Egle Oddo, Marjatta Oja, Timo Tuhkanen) vieraana heidän residenssissään Palermossa ja Gibellinassa. Jarkko Kumpulainen oli juuri aloittanut Voiman päätoimittajana ja muokkasi juttuani taitelijoiden ohella. Alla kuva joka jäi yli printtilehdestä.
.
Kuva oli mielenkiintoinen visuaalisen kulttuurin julkaisu, jonka työryhmään kuuluin. Päätoimittajaparin muodostivat Anna-Kaisa Rastenberger ja Annamari Vänskä. Kuvituksia juttuihini tekivät mm. Klaus Haapaniemi, Kati Rapia ja Aurora Reinhard.
Kuva korvasi Valokuva-lehden, jonka kokeileva taitto karkoitti lukijoita. Myös sisältö oli muuta kuin mustavalkoista taidevalokuvaa. Itse kirjoitin lehteen mm. homoelokuvasta.
Helsingin Sanomiin kirjoitin ensimmäiset juttuni Lontoosta, johon muutin vuonna 1993. Jutut osti Petri Kempppinen. Pääsin jo muutaman jutun kirjoitettuani Kuva ja ääni -toimitukseen kesätoimittajaksi käymättä työhaastattelussa. Kesän jälkeen se sulautettiin Nyt-liitteeseen ja Kulttuuriin.
Kulttuuri-sivuille kirjoitin useita koko sivun juttuja Heikki Hellmanin ollessa osaston esimies. Kenties vielä surempana saavutuksena voi pitää sitä että mainostoimistovuosina pääsin kirjoittamaan etusivulle kahden lauseen mainoksia.
Keskisuomalaisen kulttuuritoimituksen avustajaksi minua pyydettiin 1988, kun olin opiskelemassa vasta toista vuotta yliopistossa. Ensin emmin mutta koska olin taiteilijoiden ystävä, he saivat suostuteltua minut. Olen heidän ystävä edelleen.
Taiteilijoiden ystävä on helppo olla. Pitää olla kiinnostunut heidän taiteestaan, se riittää.
Koska olen itsekin tehnyt jonkin verran taidetta, tiedän miten harvinaista on että joku on kiinnostunut siitä mitä tekee, kun se ei ole aina helppoa ymmärtää, helppoa omaksua, niellä, pureskella tai ottaa omakseen. Sellainen ajatus, että elämä olisi helppoa, on kauhistuttava. Eihän silloin opi mitään. Myös uteliaisuus vie eteenpäin.
Yksi vastaus artikkeliin “Julkaistuja vuodesta 1982”
Itís hard to come by educated people in this particular subject, however, you sound like you know what youíre talking about! Thanks