Jokainen arvonsa tunteva museojohtaja haluaa tehdä oman näyttelynsä Suomen kansainvälisesti kuuluisimman taiteilijan teoksista, eli lisätä huomionsa siihen mitä Tom eli Touko Laaksonen (1920-1991) antoi kuvataiteelle. Tove Jansson on toinen, jonka maalaustuotanto alkaa olla pian puhki kaluttu, mutta silti arkistoja tongitaan uusien ja ennennäkemättömien luonnosten varalta. Molempien näyttelyjä järjestetään erityisesti ulkomaisten turistien vuoksi. Näin ei ole ollut aina.
Lähdin Kiasman Rohkealle matkalle (avoinna 29.10.2023 asti) hieman ennakkoluuloisena siitä mitä annettavaa näyttelyllä olisi Muu ry:n hauskan Kake-sarjisnäyttelyn, Helsingin kaupungin taidemuseon, jonka kuratoi Kiasmaakin lyhyen aikaa johtanut Berndt Arell, ja Turun laajan Logomo-näyttelyn jälkeen. Päätin keskittyä Kiasman näyttelyä kiertäessäni vain ja ainoastaan piirustekniikkaan. Ja tein kiinnostavan havainnon.
Touko työskenteli mainospiirtäjänä. Olin tästä varhaisesta mainosmaailman kuvauksesta utelias jos mistään fiktioelokuvassa, jonka Dome Karukoski ohjasi vuonna 2017. Elokuva oli kuivan kiusallista koko perheelle suunnattua kinastelua, jonka Ilppo Pohjolan dokkari vuodelta 1991 pesee mennen tullen. Pohjolan Daddy & The Muscle Academy on kestänyt hyvin aikaa. Aikanaan en muistanut sen kohauttaneen edes aiheensa puolesta vaan olleen esimerkki 1990-luvun alun visuaalisen ilmaisun laajentuneesra kentästä kuin myös sallivuudesta. Näin olemme konservatiivistuneet kolmessa vuosikymmenessä, sen tekivät lama, sitten teknologiahuuman tuoma nousukausi, seuraava pikkulama ja viimeisimmät pökerryttävät ja tukahduttavat taantuman kuukaudet.
Kiasma onnistui saamaan pienen, ehkä tarkoituksellisen kohun kun näyttelyn rajuimmasta kuvastosta ei varoitettu riittävän suuresti. Mielestäni museo tekee oikein jättäessään vastuun vanhemmille siitä vievätkö lapset katsomaan liioiteltuja lihaksia ja muita jättielimiä. Naisia näyttelyyn valituista kuvissa on vain yhdessä, mikäli tasa -arvoa kielletyn ja piilossa pidetyn ja kirjekuorissa maailmalle lähetetyn kuvaston kohdalla on syytä vaatia.
Touko Valio Laaksonen syntyi opettajaperheeseen vuonna 1920 nykyisen Kuralan Kylämäen koulurakennuksessa ja varttui aikuisuuteen Kaarinassa. Omat isovanhempani toimivat opettajina Paimion puolella Hevonpäässä, ei kovin kaukana Turusta eikä Kaarinasta, eikä Veikkarin koulusta, jonka vanhoillisen opettajaparin kuopus on kirjailija Juha Hurme. Turun suomalainen yhteiskoulu keräsi ankaran opettajiston karttakepitettäviksi maalaiskylien lapsia. Heihin lukeutuu paitsi Touko Laaksonen myös lausuntaa ja kuvataiteita harrastanut Hele Karjalainen eli äitini. Kun katselin Kiasmassa erityisesti Toukon luonnodmateriaalia, näin niissä samat viivat ja pehmeät linjat kuin äitini piirroskansiossa.