-
Liulian opaskirja ei ole huono – mutta suosittelen lukemaan sitä lopusta alkuun
Marita Liulia kuuluu taiteilijoihin, jotka ovat kertoneet oman elämäntarinansa lehdille useita kertoja. Lapsuuden traagisia käänteitä kodin tulipalosta sairastumiseen ja kohtalokkaan vääriin diagnooseihin on voinut lukea paitsi useista naistenlehdistä myös HS-kuukausiliitteestä. Sairaalamuistoihin verrattuna on ihmeltävä pienen naisen sisukkuutta häärätä suurilla estradeilla ja useilla taiteen aloilla samanaikaisesti. Paitsi huipputanssijoiden esityksissä multimediasämpälääjänä ja isoille kankaille maalaavana ekspressionistina viimeisimpänä…
-
Fleak ykkönen – tietämättä tuleeko leffalle jatko-osia, ansaitsee kirkkaat viisi tähteä
Kotimaisen pitkään tehdyn animaatioelokuva Fleakin ensi-illassa olivat ilmeet monella mietteliäät mutta myös iloiset. Lopputulokseltaan elokuva on parempi kuin moni kutsuvieras uskalsi odottaa. Edellisen illan uutiset elokuvaan kohdistuvista ”yritystukileikkauksista” vakavoittivat eikä niitä voinut jättää kokonaan mainitsematta avauspuheenvuoroissa. Kun elokuva on päässyt vauhtiin, myötähäpeän tunnetta ei tarvitse tuntea. Niin herkullista on sekä visuaalinen kerronta että hahmojen temppuhyppely.…
-
Villin Afrikan hurmaa rappiopappilan pihapolulla
Olen kuullut pakosti Kuhmalahden Taidepappilasta jo vuosia sitten. Paikka on Hämeessä mutta sen verran sivussa pääreiteiltäni, etten ollut vieraillut siellä ennen elokuun viimeistä perjantaita. Asian korjaaminen päiväjärjestykseen on ollut kuitenkin mielessä siitä lähtien kun helsinkiläistynyt galleristi Veikko Halmetoja ylisti sitä villinä kesänäyttelysuosikkinaan. Kuhmalahti kuuluu nykyisin Sahalahden ohella Kangasalan kaupunkiin. Alue on tunnettu suurista järvenselistä ja…
-
Veriviisut on lopetettava
En katso Euroviisuja enää koskaan. Tämä on lupaus. Vaalivalvojaisia aion edelleen katsoa, vaikka viisuilla ja vaaleilla on yksi yhteinen tekijä: niihin pettyy aina. Tämän vuoden Euroviisuja pedattiin ennenkuulumattomalla menestyksellä. Siksi pettymys oli erityisen voimakas. Olin kutsunut mukavia ihmisiä kylään, saunoimme kuten Bara bada bastun henkeen kuului, napostelimme pieniä herkkuja kuten saunan jälkeen on tapana, ja…
-
Epätodellinen eläintarina ansaitsee Oscarinsa, vaikka taiteellisesti se ei sykähdytä
Flow-elokuva voitti vuoden 2025 pitkien animaatioelokuvien Oscar-palkinnon. Se on melkoinen saavutus paitsi eurooppalaiselle erityisesti latvialaiselle animaatiolle. Latviaa pienemmässä Eestissä tehdään erinomaista animaatiota. Vähän suuremmassa Puolassa on sekä kuuluisia animaatiostudioita että maineikkaita tekijöitä. Latvia on toistaiseksi jäänyt sivuun harmaana alueena vaikka animaatioon on sielläkin panostettu. Etelänaapuriinsa Liettuaan verrattuna Latvia ei ole lahjoittanut maailmalle yhtä kiinnostavia taiteilijasuuruuksia…
-
Pamela Andersson tekee herkän roolin ikääntyneenä tanssijana, mutta onko hän tanssija alkuunkaan?
Kun katselen jäätävän sateisena helmikuun päivänä elokuvaa The Last Showgirl, jonka on ohjannut maailman parhaaksikin elokuvaohjaajaksi tituleeratun Francis Ford Coppolan tyttären tytär Gia Coppola, en voi olla ajattelematta toisaalta Paul Verhoevenin The Showgirls elokuvaa vuodelta 1995 enkä myöskään Baywatch-sarjaa, jota Suomessa katseltiin monestakin syystä. Sarjan tähti Pamela Andersson tuotiin Suomeen viettämään Juhannusta suomalaisten sukujuuriensa vuoksi.…
-
Spermageddonin pääosassa ovat siittiöt, joilla on vain yksi ainoa tehtävä
Norjalainen Qvisten animaatiostudio pukkaa tasaiseen tahtiin pitkiä 3D-animaatioelokuvia. Suomalaisen animaatiolobbarinhan pitäisi kadehtia Norjaa näistä aikaansaannoksista. Tosiasiassa nopeasti valmistetetut norjalaisanimaatiot ovat menestyneet suomalaistuotoksia huonommin. Esimerkiksi norjalainen huumori ei ole uponnut Tanskaa edempänä. Tätä yritetään oikaista Spermageddonissa, jossa ollaan liikkeellä kuumalla aiheella. Eikä elokuvassa olekaan puutetta vauhdista eikä vaarallisista tilanteista. Ohjaajilla on kokemusta sekä animaatioista että kauhuelokuvista.…
-
Haaroittuvien oksahiuksien hämärää kauneutta
Elina Merenmiehen taidetta olen seurannut siitä lähtien, kun hän valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1999. En tiennyt tuolloin, että meillä on yhteisiä sukujuuria. Kun sukututkimus sen paljasti, menin katsomaan tarkentuneella katseella tuohon aikaan vaalean siniharmaisiin maalauksiin sekä taidokkaisiin piirustuksiin piiloutuvia yksityiskohtia. Etenkin mustavalkoisista mustetöistä hahmottaa helposti mystisiä henkiolentoja sekä slaavilaisuutta, joka on 1960-luvun jälkipuolella syntyneelle sukupolvelle syvään…
-
Ihania elokuvia ikääntyville
Kun ajat ja niiden mukana media muuttuu, elokuvateatterissa käydään erilaisissa porukoissa. Viime vuosina Turussa olen huomannut kuinka ikääntyvät täyttävät iltapäivänäytöksiä, ja onneksi heille on myös tarjolla ihania elokuvia kuten islantilainen Touch, joka on ehdolla myös Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. Elokuvassa vanha mies Kristófer lähtee Islannista etsimään nuoruuden rakkauttaan, siroa japanitar Mikoa. Ensin Kristófer matkustaa Lontooseen…
-
Syksyn elokuvien satoa: uusi Mielensä pahoittaja, Niko ja myrskyporot sekä Perhoset
Parhaat elokuvat saavat ensi-iltansa syksyllä. Vuoden alkuun sijoittuvat elokuvat, joiden tekijät tarvitsevat tilastoja saadakseen tukia seuraavallekin elokuvalleen. Laatuelokuvat saavat katsojia muutenkin. Kulttuurialan leikkausten kurittaessa alaa on kotimaisista uutuselokuvista sanottava hyvää eikä se tuota edes vaikeuksia ainakaan uuden Mielensäpahoittajan kohdalla. Mielensäpahoittajan rakkaustarina tarjoaa yllätyksiä, osa erittäin hauskoja. Jos Tuomas Kyrön luomaan hahmoon ja maailmoihin ovat aiemmin…