Cartoon Saloon on Irlannin lahja koko maailman animaatiolle. Ei sillä etteikö harvahkoon asutulla vihreällä saarella olisi muitakin hyviä animaatiostudioita. Esimerkiksi suomalais-irlantilainen Ink & Light, suomeksi Muste & Valo, teettää animaatioitaan Irlannissa, ja varsin mainioita, Cartoon Forumissa eli tv-sarjojen maailman isoimmassa pitchaustapahtumassa vuosittain hauskuttavia porukoita löytyy Pohjois-Irlannin puolelta.
Cartoon Saloonin uusin elokuva Lunnisaaren tarinoita – uudet ystävät (Puffin Rock and the New Friends, 2023) on Irlanti-UK yhteistuotanto, jossa työtä on teetetty paitsi Pohjois-Irlannin puolella myös Tianjinissa, Koillis-Kiinassa. Elokuva perustuu esikoululaisten tv-sarjaan, ja se jarruttaa lopputulosta. Kun pikkulasten sarjasta tehdään pitkä elokuva, se tarkoittaa että faniyleisö on varttunut. Sille kuuluisi kuitenkin kirjoittaa vaativampaa dialogia vaikeammista aiheista.
Cartoon Saloonin aiemmat elokuvat Song of the Seasta Wolfwalkersiin ovat kahmineet palkintoja Oscar-ehdokkuuksia myöten. Parivaljakko, tuottaja Paul Young ja ohjaaja Tomm Moore, ovat jättäneet jäljen pitkään animaatioelokuvana visuaalista tyyliä ja tarinankerrontaa myöten. Se miksi he tekevät kömpelön pikkulasten elokuvan laajalle kankaalle on iso kysymys. Lunnisaaren ohjaajat Jeremy Purcell ja Lorraine Lordan löytyvät sarjan tuotantotiimistä mutta ovat olleet mukana myös studion laadukkaammissa tuotannoissa.
Kyse on arvatenkin rahasta ja resursseista. Brittein saarten toisen animaatiojalokiven eli Aardmanin viimeisistä tuotannoista on ollut veto kadoksissa. Kanin kirouksen jatko-osa tehtiin Netflixiin, jota on tilaajana pidetty erinomaisena, mutta myös jätti on joutunut kiristämään vyötään. Ansaintamalli on hakusessa, eivätkä jalomielisimmätkään rahoittajat sitä jaksa. Cartoon Saloonillakin on tehty rinnan lunnisaarelaisten kanssa Netflix-tuotantoja.
Kun en ole muutamaan vuoteen päässyt Cartoon Movieen, en tiedä Lunnisaaren seikkailujen budjettia, mutta se jää pitkälle studion menestyselokuvista. Tuotanto näyttää hyvin samantyyppiseltä kuin turkulaisen Pikkulin seikkailut. Sekin on sarja, jota on jo vuosia väännetty valkokangasmuottiin. Yhtenä hetkenä elokuvan tekeminen rahoituksellisesti sarjaa helpommalta vaihtoehdolta, mutta maailma muuttuu alati. Aittokosken piiristä kuuluu, että vuosi 2026 näyttää mahdolliselta ensi-iltavuodelta.
Tietokonenimaatiossa halpa tuotanto tarkoittaa sitä että eläinhahmoilta puuttuvat höyhenet ja karvat, villakankaista nukka ja luonnossa lehtivihreän sävyistä läpikuultavuus. Jos 3D-hahmot muistuttavat kumileluja siis elotonta olentoa, niin digitaalinen 2D-animaatio taas muistuttaa väripapereista leikeltyä pala-animaatiota. Se ei ole välttämättä huono asia.
Taiteen harrastajan silmään Lunnisaaren seikkailuista löytyy muutama kunnianhimoisempi kohtaus. Sateella maisema muuttuu mustemaalaukseksi mutta nämä heristelyhetket vilahtavat yhtä nopeasti silmien ohi kuin aina tyylikkäät alkutekstigrafiikatkin.
Tarinallisesti Lunnisaaressa eletään lintuyhteisön arkista elämää. Keskiössä oleva munavarkaus tuntuu tutulta Rovio-rosvoilulta. The Angry Birds hittielokuvien suosion vanavedessä lintuja ovat animoineet niin norjalaiset kuin islantilaiset. Tarinallisesti mitkään näistä seikkailut eivät tuo mitään uutta, niin että tekoäly voisi hetkessä käsikirjoittaa saman tarinan. Niin tullaan tekemäänkin, jos ajatellaan vain kassatuloja eikä piitata mahdollisuudesta tehdä sukupolvia ylittäviä klassikoita.
Mikäli tähtiä tästä pyydetään, niin annan neljä tähteä, koska kaikki muut Cartoon Saloonin pitkät elokuvat ovat viiden tähden animaatioelokuvia.
Liisa Vähäkylä – taidejournalismia jo vuodesta 1988
Elokuvan kuvia nähdäksesi käytä hakukonetta tai mene elokuviin. Kuvia en käytä tilaa säästääkseni. On näet niin että tämän sivuston pitäjä on taas saanut lukea yhden kielteisen apurahapäätöksen. Jos pidit jutusta voit, heitä ropoja MobilePayllä numeroon +358400997266.