The Wizard of Kremlin -elokuvan, joka sai ensi-illan Suomessa 13. maaliskuuta, on ohjannut ranskalainen Olivier Assayas. Epäamerikkalaiseksi toimintaelokuvan tekee yritys olla uskollinen Giuliano da Empolin kirjalle, johon siis elokuva perustuu. Kirja on luonnollisesti elokuvaa filosofisempi ja jopa vahvan poliittinen.
Empoli johtaa italialaista ajatushautomoa, jonka tehtävä on rakentaa tulevaisuuskuvia. Poliittisesti hän edustaa progressiivista suuntausta, joka on lähellä keskusta-vasemmistolaisia arvoliberaaleja.
The Wizard of Kremlin on kuvattu pääosin Latviassa, josta löytyi riittävän venäläisiltä näyttäviä kuvauspaikkoja sekä mm. Suomea edullisempi tuotantotiimi näyttelijäavustajineen. Nämä saivat ilon ja kunnian näytellä karismaattisen englantilaisen David Jude Heyworth Law’n sekä amerikkalaisen Paul Danon rinnalla.
Latviassa oltiin ennakolta huolissaan inhimillistääkö elokuva liiaksi hirviötä, jollaiseksi entinen KGB-agentti maailmanlaajuisesti ymmärretään. Ohjaaja on kertonut saaneensa saaneensa kirjan lahjaksi Empolilta, joka oli mieltynyt tämän espanjankieliseen elokuvaan Carlos. Siinä ymmärretään kansaiväliseksi terroristiksi ryhtynyttä tunteetonta tappajaa.
The Wizard of Kremlinin kieli on englanti ja siksi kaiketi suomalainen markkinointitiimi on halunut käyttää englanninkielistä nimeä. Suomennettu nimi on siten jätetty Empolin romaanille.
Vaikka kyseessä on tositarina Venäjältä, siinä esiintyy monia fiktiivisiä henkilöitä. Päähahmo, jota Paul Dano esittää elokuvassa, on fiktiivinen luomus. Vadim Baranovia seurataan avantgarde-teatterista tv-maailmaan ja ”tsaarin” neuvonantajaksi, kunnes hän tylsistyy asemaansa kulisseissa.
Baranovin sanotaan viittaavan varapääministeri Vladislav Surkoviin, jonka Putin vapautti tehtävistään vuonna 2020. Surkov on tiettävästi edelleen elossa ja paennut Venäjältä.
Ajatus ettei Venäjää voi ymmärtää järjellä on peräisin runoilija Fjodor Tjuttševin aforismista. Siitä on tullut suomalaisten diplomaattien ja ulkomaankirjeenvaihtajien toistama hokema. Sveitsiläis-italialainen Empoli on uskaltanut antaa yhden tulkinnan viimeisten 30 vuoden ajan tapahtumiin alkaen paitsi markkinoiden myös mielten vapautumisesta. Pidän elokuvassa tästä ajankuvasta. Kiehtovaa miten avantgardistinen rappioromantiikka kääntyy rikkaiden oligarkkien loistokkaaseen elämään. Roistot tyylikkäine naisystävineen saavat vältellä kovia panoksia geopoliittisen tasapainon nyrjähtelyissä.
Poliittinen trilleri on erityisesti suoratoistoajan suosikkigenre, jossa on helppo keksiä koukkuja ja käänteitä. Katselun voi sovittaa uutisvirtaan.
Sen jälkeen kun Kremlin velho on poistunut elokuvateattereista, suosittelen lukemaan paitsi Empolin kirjan myös Jevgeni Zamjatinin Me-dystopiaromaanista (ven. Мы) , mistä elokuvan kuin myös kirjan alussa henkilöt keskustelevat. Zamjatin kirjoitti sen vuosina 1919–1921 ja se toimi esikuvana sekä vuonna 1932 ilmestyneelle Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma että George Orwellin 1984 -kirjoille. Orwellin kirja ilmestyi 1949. Zamjatinin dystopissa koneet ovat ottaneet vallan. Empoli haluaakin varoittaa, että hullujen johtajia, Putin ja Trump, voi seurata vain koneiden valta.
20 miljoonan rahoituksen elokuva on saanut ranskalaisten tv-kanavien ohella Yhdysvalloista tuplaten Assayasin varhaisempien elokuvien budjetit. Näistä Irma Vep vuodelta 1996 oli tyylikäs vakoiluelokuva pääosassa Maggie Cheung, joka avioitui Assayasin kanssa pari vuotta myöhemmin. Ero hongkongin kansalaisesta tuli kuitenkin vuonna 2001.