-
Pamela Andersson tekee herkän roolin ikääntyneenä tanssijana, mutta onko hän tanssija alkuunkaan?
Kun katselen jäätävän sateisena helmikuun päivänä elokuvaa The Last Showgirl, jonka on ohjannut maailman parhaaksikin elokuvaohjaajaksi tituleeratun Francis Ford Coppolan tyttären tytär Gia Coppola, en voi olla ajattelematta toisaalta Paul Verhoevenin The Showgirls elokuvaa vuodelta 1995 enkä myöskään Baywatch-sarjaa, jota Suomessa katseltiin monestakin syystä. Sarjan tähti Pamela Andersson tuotiin Suomeen viettämään Juhannusta suomalaisten sukujuuriensa vuoksi.…
-
Spermageddonin pääosassa ovat siittiöt, joilla on vain yksi ainoa tehtävä
Norjalainen Qvisten animaatiostudio pukkaa tasaiseen tahtiin pitkiä 3D-animaatioelokuvia. Suomalaisen animaatiolobbarinhan pitäisi kadehtia Norjaa näistä aikaansaannoksista. Tosiasiassa nopeasti valmistetetut norjalaisanimaatiot ovat matkustaneet suomalaistuotoksia huonommin, niiden huumori kun ei ole uponnut Tanskaa edempänä. Tätä yritetään oikaista Spermageddonissa, jossa ollaan liikkeellä taatusti kuumalla aiheella. Eikä elokuvassa olekaan puutetta vauhdista eikä vaarallisista tilanteista. Elokuvan ohjaajista animaation puolella kokeneempi puolisko…
-
Babygirl on 2020-luvun Eyes Wide Shut, naisen fantasiaa tihkuva perheystävällinen trilleri
Nicole Kidman ei kuulunut Taidejournalistin suosikkinäyttelijöihin vielä silloin kun kalpea kiharapää etsi juoppoa isäänsä sarjassa Bangkok Hilton (1989). Sittemmin hän on päässyt eroon epävarmasta sivukatseestaan. Rooli To Die For (1995) elokuvan höpsonä ja kunnianhimossaan kavalana tv-opettajana aiheutti sydämentykytyksiä vastassa 25-vuotias Joaquin Phoenix. Viimeistään Virginia Woolfin esittäminen Meryl Streepin ja Julienne Mooren rinnalla Hours (2002) elokuvassa…
-
Haaroittuvien oksahiuksien hämärää kauneutta
Elina Merenmiehen taidetta olen seurannut siitä lähtien, kun hän valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1999. En tiennyt tuolloin, että meillä on yhteisiä sukujuuria. Kun sukututkimus sen paljasti, menin katsomaan tarkentuneella katseella tuohon aikaan vaalean siniharmaisiin maalauksiin sekä taidokkaisiin piirustuksiin piiloutuvia yksityiskohtia. Etenkin mustavalkoisista mustetöistä hahmottaa helposti mystisiä henkiolentoja sekä slaavilaisuutta, joka on 1960-luvun jälkipuolella syntyneelle sukupolvelle syvään…
-
Ihania elokuvia ikääntyville
Kun ajat ja niiden mukana media muuttuu, elokuvateatterissa käydään erilaisissa porukoissa. Viime vuosina Turussa olen huomannut kuinka ikääntyvät täyttävät iltapäivänäytöksiä, ja onneksi heille on myös tarjolla ihania elokuvia kuten islantilainen Touch, joka on ehdolla myös Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. Elokuvassa vanha mies Kristófer lähtee Islannista etsimään nuoruuden rakkauttaan, siroa japanitar Mikoa. Ensin Kristófer matkustaa Lontooseen…
-
Syksyn elokuvien satoa: uusi Mielensä pahoittaja, Niko ja myrskyporot sekä Perhoset
Parhaat elokuvat saavat ensi-iltansa syksyllä. Vuoden alkuun sijoittuvat elokuvat, joiden tekijät tarvitsevat tilastoja saadakseen tukia seuraavallekin elokuvalleen. Laatuelokuvat saavat katsojia muutenkin. Kulttuurialan leikkausten kurittaessa alaa on kotimaisista uutuselokuvista sanottava hyvää eikä se tuota edes vaikeuksia ainakaan uuden Mielensäpahoittajan kohdalla. Mielensäpahoittajan rakkaustarina tarjoaa yllätyksiä, osa erittäin hauskoja. Jos Tuomas Kyrön luomaan hahmoon ja maailmoihin ovat aiemmin…
-
Tekoälykin olisi voinut tehdä tämän – Lunnisaarella leikitään turhankin lungisti
Cartoon Saloon on Irlannin lahja koko maailman animaatiolle. Ei sillä etteikö harvahkoon asutulla vihreällä saarella olisi muitakin hyviä animaatiostudioita. Esimerkiksi suomalais-irlantilainen Ink & Light, suomeksi Muste & Valo, teettää animaatioitaan Irlannissa, ja varsin mainioita, Cartoon Forumissa eli tv-sarjojen maailman isoimmassa pitchaustapahtumassa vuosittain hauskuttavia porukoita löytyy Pohjois-Irlannin puolelta. Cartoon Saloonin uusin elokuva Lunnisaaren tarinoita – uudet…
-
Museaalista korealaistaidetta, joka ei sytytä enää vuonna 2 ja 3 jälkeen pandemian
Kun kävin eteläkorealaisen Lee Bulin näyttelyssä Tokiossa vuonna 2012, olin vaikuttunut. Se ettei vahva vaikutus toistu Tampereella, ei johdu niinkään paikasta vaan ajasta. Vieraillessani Sara Hildénin taidemuseossa lokakuun alkupuolella ikkunoista sädehtii Näsijärven selkä ja ruska värittää puita. Bulin teknohärpäkkeet imartelevat kenties brutalistista museoarkkitehtuuria mutta toistavat myös sitä kulutuksen mantraa, josta meidän tulisi jo vieroittua. Esittelytekstien…
-
Coloricons päättyi ihmisvirrassa: Maalaamo-tilassa väriräiskeitä ja ITE-taiteen pidäkkeettömyyttä
Osana Kulttuurin kärkihanketta ja kulttuurilupausta Turun kaupunki julisti keväällä haettavaksi sille tarpeettomaksi jääneitä tiloja kuten vanhan ratikkamaalaamon Linnanfältin alueelta. Kaupungille tuli 49 hakemusta, ja 11 toimijaa sai hakemansa tilan käyttöönsä. Yksi heistä oli Katri Oksanen, jonka Life in Port Arthur -teoksen vanhat valokuvat ovat levittäytyneet ympäri Portsaa jo pari kesää. Kuraattorina hän on valikoinut lokakuun…
-
Peluri on syksyn 2023 leffasadon jokeri
Kun ensimmäiset teaserit ja trailerit nähtiin Aki Kaurismäen uudesta elokuvasta Kuolleet lehdet, jännitin kuinka nuoret näyttelijät Jussi Vatanen ja Alma Pöysti suoriutuvat Kaurismäen maailmassa. Erinomaisen hyvin, Pöysti vielä paremmin kuin Vatanen. Pressinäytöksessä alan kyynelehtiä, kun Maustetytöt alkavat esiintyä. Vaalasta kotoisin olevat tytöt tilittävät samaa karua todellisuutta kuin Kaurismäen nostalgia. Työläistrilogian neljäs osa on bonus-elokuva,…