-
Mon nom est Maria, Maria Schneider
Raiskasiko Marlon Brando nuoren vastanäyttelijänsä elokuvan Viimeinen tango Pariisissa kuvauksissa? Eikä pelkästään hän? Brando ja Bertolucci raiskasivat 19-vuotiaan näyttelijättären yhdessä. Maria Schneider on sanonut vuonna 2007 antamassaan haastattelussa ettei hän näytellyt, että hänen kyyneleensä olivat aitoja. Tämä on myös Jessica Paludin kertoma totuus, totuus jonka 43-vuotias ranskalaisohjaaja haluaa meidän muistavan. Raiskauksen määritelmä on tiukentunut 1970-luvusta.…
-
Uusi Nuremberg ei ole remake vanhasta klassikosta, eikä yhtä pysäyttävä kuin alkuperäinen
Kun olin lapsi, olohuoneessamme katsottiin vuonna 1961 valmistunutta elokuvaa Nürnbergin oikeudenkäynnistä. Elettiin 1970-lukua ja televisio oli edelleen mustavalkoinen. Elokuvan tähtikaartia olivat isoissa rooleissa sympaattinen Spencer Tracy ja jäätävän upea Marlene Dietrich, hieman pienemmissä mutta ei yhtään vähäisemmissä Burt Lancaster, Montgomery Clift ja Judy Garland. Äitini mielestä elokuvaa oli tärkeää katsoa. Uusi elokuva samaisesta historiallisesta…
-
Suomen taiteen kaanonissa on vahvojen naismaalareiden mentävä paikka
Olin Nanna Suden Meilahden näyttelyn avajaisissa tiistaina 21. lokakuuta. Ajoin sinne suoraan Turun Taidehallilta taiteilijaseuran kokouksesta. Pienelle autolleni löytyi parkkipaikka kello 17:50 kadun varresta, lähes museon oven edestä. Joku oli siis jo ehtinyt katsoa näyttelyn ja kiiruhtanut pois seuraavaan paikkaan. Kuulin ystävältä että jos oli ostoaikeissa, Nanna avustajineen tarjosi varausmahdollisuutta jo päivällä. Oransseja lappuja olikin…
-
Niin kauan kuin muistat, on tärkeätä kirjoittaa
Sophia Janssonin esikoiskirjassa Kolme saarta isä, äiti ja minä pääosassa ovat henkilökohtaiset muistot perheestä sekä heidän värikkäistä ystävistään, loppua kohden myös kirjeet, joita Lassen tytär on löytänyt luettavakseen. Myös Sophian äiti Nita kirjoitti kirjeitä omalle äidilleen. Jos kirjoittaminen olisi ollut Sophian kutsumus, hän olisi kirjoittanut tähän mennessä jo monta kirjaa, ja lisäksi esikoiskirja olisi laadullisesti…
-
Liulian opaskirja ei ole huono – mutta suosittelen lukemaan sitä lopusta alkuun
Marita Liulia kuuluu taiteilijoihin, jotka ovat kertoneet oman elämäntarinansa lehdille useita kertoja. Lapsuuden traagisia käänteitä kodin tulipalosta sairastumiseen ja kohtalokkaan vääriin diagnooseihin on voinut lukea paitsi useista naistenlehdistä myös HS-kuukausiliitteestä. Sairaalamuistoihin verrattuna on ihmeltävä pienen naisen sisukkuutta häärätä suurilla estradeilla ja useilla taiteen aloilla samanaikaisesti. Paitsi huipputanssijoiden esityksissä multimediasämpälääjänä ja isoille kankaille maalaavana ekspressionistina viimeisimpänä…
-
Fleak ykkönen – tietämättä tuleeko leffalle jatko-osia, ansaitsee kirkkaat viisi tähteä
Kotimaisen pitkään tehdyn animaatioelokuva Fleakin ensi-illassa olivat ilmeet monella mietteliäät mutta myös iloiset. Lopputulokseltaan elokuva on parempi kuin moni kutsuvieras uskalsi odottaa. Edellisen illan uutiset elokuvaan kohdistuvista ”yritystukileikkauksista” vakavoittivat eikä niitä voinut jättää kokonaan mainitsematta avauspuheenvuoroissa. Kun elokuva on päässyt vauhtiin, myötähäpeän tunnetta ei tarvitse tuntea. Niin herkullista on sekä visuaalinen kerronta että hahmojen temppuhyppely.…
-
Villin Afrikan hurmaa rappiopappilan pihapolulla
Olen kuullut pakosti Kuhmalahden Taidepappilasta jo vuosia sitten. Paikka on Hämeessä mutta sen verran sivussa pääreiteiltäni, etten ollut vieraillut siellä ennen elokuun viimeistä perjantaita. Asian korjaaminen päiväjärjestykseen on ollut kuitenkin mielessä siitä lähtien kun helsinkiläistynyt galleristi Veikko Halmetoja ylisti sitä villinä kesänäyttelysuosikkinaan. Kuhmalahti kuuluu nykyisin Sahalahden ohella Kangasalan kaupunkiin. Alue on tunnettu suurista järvenselistä ja…
-
Veriviisut on lopetettava
En katso Euroviisuja enää koskaan. Tämä on lupaus. Vaalivalvojaisia aion edelleen katsoa, vaikka viisuilla ja vaaleilla on yksi yhteinen tekijä: niihin pettyy aina. Tämän vuoden Euroviisuja pedattiin ennenkuulumattomalla menestyksellä. Siksi pettymys oli erityisen voimakas. Olin kutsunut mukavia ihmisiä kylään, saunoimme kuten Bara bada bastun henkeen kuului, napostelimme pieniä herkkuja kuten saunan jälkeen on tapana, ja…
-
Epätodellinen eläintarina ansaitsee Oscarinsa, vaikka taiteellisesti se ei sykähdytä
Flow-elokuva voitti vuoden 2025 pitkien animaatioelokuvien Oscar-palkinnon. Se on melkoinen saavutus paitsi eurooppalaiselle erityisesti latvialaiselle animaatiolle. Latviaa pienemmässä Eestissä tehdään erinomaista animaatiota. Vähän suuremmassa Puolassa on sekä kuuluisia animaatiostudioita että maineikkaita tekijöitä. Latvia on toistaiseksi jäänyt sivuun harmaana alueena vaikka animaatioon on sielläkin panostettu. Etelänaapuriinsa Liettuaan verrattuna Latvia ei ole lahjoittanut maailmalle yhtä kiinnostavia taiteilijasuuruuksia…
-
Pamela Andersson tekee herkän roolin ikääntyneenä tanssijana, mutta onko hän tanssija alkuunkaan?
Kun katselen jäätävän sateisena helmikuun päivänä elokuvaa The Last Showgirl, jonka on ohjannut maailman parhaaksikin elokuvaohjaajaksi tituleeratun Francis Ford Coppolan tyttären tytär Gia Coppola, en voi olla ajattelematta toisaalta Paul Verhoevenin The Showgirls elokuvaa vuodelta 1995 enkä myöskään Baywatch-sarjaa, jota Suomessa katseltiin monestakin syystä. Sarjan tähti Pamela Andersson tuotiin Suomeen viettämään Juhannusta suomalaisten sukujuuriensa vuoksi.…